Solo exhibition at Porvoo Art Hall, FI, 2019. Drawing installation, graphite, ink and charcoal on paper, ink on stones. Photos: Maria Pääkkönen
I’ve been staring at the rocks on the shore for ages.
In the meantime the sky has changed many times, time and the place were forgotten.
I cannot see the ocean behind the piles of stones, but I can hear it roar.
Wind raises dark clouds to the sky above.
Water falls down from the heights. The noise overpowers all the other sounds.
Is there another space behind that quickly moving wall?
I go there through the fog and the silvery veils.
The roiling has calmed.
Brightness of the day has chased away the images just a while ago so real.
I walk on in the landscape that is turning white and silent,
until I reach the edge of the paper.
During the drawing process everything is vivid and present in that moment. The scale challenges the physics and dimensions of the body: constant reaching out, moving back and forth again and again, rubbing the charcoal deep inside the surface of the paper and polishing the graphite pigment with a heavy stone. So arise those landscapes that belong to another world that slips away and flows through the fingers somewhere foggy and dark, to distant memories, to the sounds of water and its flickering reflections. While drawing, the materials transform, places change and the story slowly takes its shape.
//
Olen tuijottanut rantakivikkoon kauan.
Sinä aikana taivas on ehtinyt muuttua monta kertaa, aika ja paikka unohtua.
Meri ei näy kivikasojen takaa, mutta pauhu kuuluu.
Tuuli nostaa taivaalle tummia pilviä.
Vesi putoaa alas korkeuksista.
Kohina peittää alleen kaikki muut äänet.
Onko nopeasti liikkuvan seinämän takana toinen tila?
Kuljen sinne sumun ja hopeisten verhojen läpi.
Kuohunta on laantunut,
päivän kirkkaus ajanut kauas pois vielä äsken niin todelliset kuvat.
Kävelen eteenpäin yhä vaalenevassa, äänettömäksi käyvässä maisemassa, kunnes saavutan paperin reunan.
Piirustusprosessin aikana kaikki on käsin kosketeltavana tässä hetkessä. Mittakaava haastaa kehon fysiikan ja sen ulottuvuudet; jatkuvaa kurkottamista, edestakaista liikettä ja toistoa, hiilen hankaamista syvälle paperin huokosiin, grafiitin kiillottamista painavalla pyöreällä kivellä. Näin muotonsa saavat maisemat kuuluvat toiseen maailmaan, sormien läpi virtaavaan, otetta pakenevaan. Jonnekin utuiseen ja hämärään, kaukaisiin
muistikuviin, veden ääniin ja sen häilyviin heijastuksiin. Piirtäessä materiaalit muuttuvat toisiksi, paikat vaihtuvat ja tarina hahmottuu hitaasti.
https://www.ostnyland.fi/artikel/rumsliga-dikter-i-bildformat-fyller-konsthallen/
© Maria Pääkkönen
Maria Pääkkönen 