Solo exhibition at Galleria Huuto Jätkäsaari, Helsinki, FI, 2016. Drawing installation, pencil on paper, rocks. Photos: Tom Jeffreys and Maria Pääkkönen
I don’t remember where the place is. I’m not sure if it really exists or if I have seen it in a dream or movie, perhaps it was my imagination. I don’t exactly remember when I was there. I was a child and it was a long time ago. I don’t remember how I got there or how I came back. I remember what it looked like and what it felt like to be there. I remember the tall spruces on the edge of the clearing. I remember the boulders rising up towards the sky. I remember the silence. It was perhaps autumn or early spring, a still and cloudy day. The sky was bright and white. I remember what the earth smelled like. I remember, I don’t remember. The edges of the image have faded, like an overexposed film. It has always been like that. I question my memory.
When drawing at my studio, I end up thinking about the place. I draw for hours. I listen to the monotonous rhythm of the pencil and stare into the grayness slowly taking shape in front of me. I see, I don’t see. A dirty tarp is hanging from a tree branch. I feel a desire to touch the fabric. I put down the pencil and I touch the fabric lightly with my fingers. It’s just graphite on the smooth surface of the paper, dirt on my fingertips, a dark silvery hole through which I try to peer at the disappearing landscape. The door closes. For a moment I am sure that I didn’t imagine it. For a moment I am sure that I really do remember.
//
En muista missä se paikka on. En ole varma onko se oikeasti olemassa vai olenko nähnyt sen unessa tai elokuvassa, ehkä kokonaan kuvitellut. En muista tarkkaan milloin olen ollut siellä. Olin silloin lapsi ja siitä on jo kauan. En muista miten menin sinne tai miten tulin sieltä pois. Muistan miltä siellä näytti ja miltä siellä tuntui olla. Muistan korkeat kuuset aukion laidalla. Muistan kivenlohkareet, jotka kohosivat kohti taivasta. Muistan hiljaisuuden. Oli ehkä syksy tai varhainen kevät, tyyni pilvinen päivä. Taivas oli kirkas ja valkoinen. Muistan miltä maa tuoksui. Muistan, enkä muista. Kuva on haalistunut reunoilta, kuin puhki palanut filmi. Sellainen se on ollut aina. Epäilen muistamista.
Piirtäessäni työhuoneella ajaudun ajattelemaan Paikkaa. Piirrän tunteja. Kuuntelen lyijykynän monotonista rytmiä ja tuijotan eteeni hitaasti hahmottuvaan harmauteen. Näen, enkä näe. Oksan haarassa roikkuu likainen pressu. Tunnen halua koskettaa kangasta. Lasken kynän, sormet hipaisevat. On vain grafiittia paperin sileällä pinnalla, likaa sormenpäissä, tumma hopeinen aukko, jonka läpi vielä yritän tähyillä katoavaa maisemaa. Ovi sulkeutuu. Hetken olen varma etten kuvitellutkaan. Hetken olen varma, että muistan oikeasti.
https://www.galleriahuuto.fi/revisiting-unknown-places/
http://www.thelearnedpig.org/maria-paakkonen-revisiting-unknown-places/3306
© Maria Pääkkönen
Maria Pääkkönen 